Miksi teemme sitä, mitä teemme

Kaikki alkaa havainnosta. Organisaation tekoälykäyttö on nykyään helpoin osa. Turvallisen avustajan voi ostaa, mallin voi yhdistää ja henkilöstölle voi antaa käyttöoikeudet yhdessä iltapäivässä. Pelkkä käyttöoikeus ei kuitenkaan muuta mitään. Henkilö, jolla on uusi työkalu, tekee usein työnsä silti vanhalla tavalla. Tiimi, jolla on uusi työtapa, toimii maanantaina toisin.

Mihin aika katoaa

Kuvitelkaa organisaatio, jossa on 300 asiakasvastaavaa. Jokainen säästää hyvän avustajan ansiosta viisi minuuttia päivässä. Se kuulostaa vaatimattomalta, mutta yhteensä se on 1 500 minuuttia eli noin 25 tuntia joka päivä. Paperilla se on suuri voitto.

Katsokaa nyt jonoa. Jos asian ratkaisuun kuluu yhä kolme viikkoa, minne ne tunnit menivät? Yleensä pieniin osiin, joita kukaan ei mittaa: ylimääräiseen tarkistukseen, turhaan sähköpostiketjuun tai luovutukseen, joka kestää viikon, koska kukaan ei tiedä, kenen vastuulla seuraava vaihe on. Aika valui jonnekin prosessin sisällä.

Säästetty aika merkitsee vain sitä, mitä siitä tulee: lyhyempiä jonoja, selkeämpiä rekistereitä, vähemmän turhia luovutuksia ja enemmän tilaa harkinnalle. Jos emme pysty osoittamaan tätä työssä, emme ole osoittaneet mitään, vaikka käyttäjiä olisi kuinka paljon.

Muutos alkaa lähellä työtä

Työn tekijä näkee ongelman yleensä ensimmäisenä. Asiakasvastaava huomaa vaiheen, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Suunnittelutiimi tietää tarkalleen, missä luovutus maksaa viikon. Operatiivinen ryhmä tietää, mikä tieto puuttuu aina, kun jokin hajoaa kolmelta yöllä.

Tieto on samaan aikaan arvokasta ja hauras. Se asuu yhdessä henkilössä, pilotissa, taulukossa, skriptissä tai osastossa, joka ei koskaan ehdi tehdä käytännöstä pysyvää. Kun henkilö vaihtaa työpaikkaa, pilotti päättyy tai toimittajan projekti sulkeutuu, tieto lähtee mukana.

Intric on rakennettu juuri tähän aukkoon. Haluamme, että paikallinen tieto muuttuu instituutiokyvyksi: asiaksi, jonka organisaatio voi omistaa, hallita, mitata, muuttaa ja käyttää uudelleen.

Jotkut sanovat, että tämä kuulostaa konsultoinnilta uudessa pakkauksessa, ja heillä on osittain oikeus. Emme ole aina välttyneet siltä ansalta, ja teemme vielä virheitä. Tavoitteemme on silti selvä. Instituutio säilyttää omistajuuden. Rakennamme yhdessä toiminnan kanssa, koska toiminta tuntee poikkeukset ja harkintatilanteet, ja se tietää eron kiillotetun demon ja sellaisen asian välillä, jota ihmiset oikeasti voivat käyttää huonona päivänä.

Suvereniteetti on kykyä toimia

Suvereniteetti on helppo supistaa kysymykseksi siitä, missä palvelimet sijaitsevat. Se kysymys on tärkeä, ja tietoturva- ja hankintatiimit ovat oikeassa kysyessään sitä. Meille se on keskustelun alku, ei loppu.

Järjestelmä ei ole todella suvereeni, jos instituutio ei näe, mitä sen sisällä tapahtui, ei voi muuttaa menettelyä, ei voi siirtyä pois toimittajalta tai ei voi pitää työtä käynnissä olosuhteiden muuttuessa. Käytettävyys, varajärjestelyt ja riippuvuudet ratkaisevat, voiko kunta, yliopisto tai puolustusyksikkö jatkaa tehtäväänsä.

Siksi tarkoitamme sanalla jotain käytännöllistä. Suvereniteetti on kykyä toimia omalla valtuudella.

Koti uusille työtavoille

Pidän pilotin vertauskuvasta teltta. Se on hyvä paikka kokeilla jotakin. Jokainen, joka aikoo pysyä vuosia, tarvitsee talon. Samoin on uusien työtapojen kanssa. Ne tarvitsevat vakaan muodon: turvallisuuden, vastuut, kirjaukset, mittaamisen ja tilaa muuttua. Ilman sitä ne jäävät telttavaiheeseen, ja kun teltta on purettu, kukaan ei muista, miten se pystytettiin.

Siksi emme näe alustaa tavoitteena. Se on olemassa, jotta uudella työllä on paikka, jossa asua, paikka, joka säilyy pilotin, projektin, toimittajan ja paikallisen edunvalvojan yli.

Mitä lupaamme

Rakennamme sen yhdessä. Me ylläpidämme sitä. Te omistatte sen.

Rakennamme sen yhdessä, koska työtä ei voi ymmärtää ulkopuolelta. Ylläpidämme sitä, koska instituutiot tarvitsevat ympäristöjä, jotka toimivat yhtä hyvin helmikuisena tiistaina kuin lokakuisena keskiviikkona. Te omistatte sen, koska instituutiokyvykkyyden ei pitäisi koskaan riippua toimittajan hyvästä tahdosta.

Miksi tällä on merkitystä

Julkisten instituutioiden ihmiset haluavat yleensä tehdä oikein. He ovat mielellään valmiita jakamaan parhaat kikkansa, kun heillä on aikaa, turvallinen olo ja joku, joka on valmis kuuntelemaan. Harvoin he kuitenkaan luovuttavat jotakin, minkä osaavat tehdä, tietämättä kuka siitä seuraavaksi huolehtii. Tiedon pitäminen itsellä on järkevä reaktio siihen, miten instituutiot toimivat.

Tehtävämme on helpottaa jakamista niin, että hallinta pysyy siellä, missä se on. Malli matkustaa. Data pysyy kotona.

Seuraavan kerran, kun joku toisessa osastossa kohtaa saman ongelman, hänen ei tarvitse aloittaa nollasta.

David Wallén, CEO, Intric